Valitsinpa jälleen kerran itselleni kirjan sen takia, että siinä on ruokaohjeita. Kirja kertoo newyorkilaisen ruokatoimittajan ja hänen irlantilaisen isoäitinsä elämästä. Päähenkilöiden tarinat puhuttelivat tässä kirjassa huomattavasti enemmän kuin ruuat, mutta en mene tarinoihin nyt tällä kertaa tarkemmin, vaan keskityn kirjan ruokaisaan antiin - ruokablogissa kun ollaan :)

Olisin tietenkin voinut arvata jo etukäteenkin, että kirjan ruuat eivät ole mieleeni, sillä irlantilainen keittiö ei ole suosikkejani perinteistä irlantilaista aamiaista lukuunottamatta.

Mutta, ken pitää tiiviistä, raskaista ja leipämäisistä kakuista, samantapaisista leivistä sekä perunasta, pitää varmasti kirjan ruokaohjeistakin.

Yksi kirjan ohjeista muistutti minua jonkin verran omasta lapsuudestani eikä ollut muutenkaan ensimmäinen kerta kun huomasin suomalaisen ja irlantilaisen ruokakulttuurin välillä melkoisia yhtäläisyyksiä. Tämä mielleyhtymiä aiheuttava ruoka oli Pobs eli leipäpalat, jotka kirjassa syötiin lämmitetyn maidon kanssa. Omassa lapsuudessani nimittäin äiti teki samanlaista välipalaa pullaviipaleista ja tätä lasten herkkua sanottiin meillä päin muistaakseni nisumaidoksi: 

• muutama pullaviipale
• lämmitettyä maitoa
• (suolaa, vaniljasokeria)
• (mansikkahilloa)

Laita pullaviipaleet lautaselle, kaada suolalla ja vaniljasokerilla maustettua lämmintä maitoa päälle ja jos kaapista löytyy, lisää vaikka nokare mansikkahilloa lautaselle. Anna pullan pehmentyä hiukan maidossa ja nauti.

Onhan niitä yhtäläisyyksiä ruokakultturiemme välillä muitakin, esim. irish stew on irlantilaisten versio lihakeitosta, irlantilaiset vaan keittelevät sen lampaasta ja me naudasta. Aamupalalla tarjoiltu black pudding muistuttaa tamperelaisten mustaa makkaraa. Keittiön perusta on peruna, liha, leipä ja maitotuotteet, maut ovat hyvin mietoja - tutulta kuulostaa tuokin.