Melukylän Krisu haastoi minut jo jokunen aika sitten kertoilemaan aamupalastani ja ennen kuin pääsiäisloma loppuu ja työkiireet vievät mennessään tartun haasteeseen.

- kerro tyypillisestä aamupalastasi

- lisää vähintään kolme aamuihisi liittyvää kuvaa

- voit myös kertoa esimerkiksi mieleenpainuvimman aamiaisesi ikinä, mitä et ainakaan halua löytää aamupalapöydästäsi jne..

- haasta kolme ihmistä kertomaan heidän aamuistaan

Aamuhan alkaa useimpina aamuina vaikkapa aamulenkillä joko kuvien esittämässä Pyhäjärven rannassa tai toisella suunnalla Näsijärveä katsellen. Sininen tuossa ylemmässä kuvassa ei ole muuten taivasta, vaan sulaa vettä ja kuvat on otettu eilen.

Voi se aamu alkaa toki muutenkin kuin näin reippaasti, mutta sanoisinpa, että aniharvoin se alkaa aamupalapöydästä. Herään kyllä työelämän pahasti korruptoimana ihmisenä jokseenkin aikaisin, mutta en ole oikeastaan muutamaa harhautunutta huonon terveyden vuotta lukuunottamatta tykännyt koskaan syödä aamulla. Niinä vuosina kun söin aamulla, paino oli korkeimmillaan ja terveys huonoimmillaan, joten se siitä "päivän tärkeimmästä ateriasta". No, toki ruokavaliossani oli niihin aikoihin moni muukin asia huonolla tolalla. Nykyään kuuntelen mieluummin kropan viestejä ja minun kroppani tykkää saada suurimman osan energiastaan illalla. Yleensä syön vain 3 ateriaa päivässä ilman välipaloja (kyläilyt ja muut poikkeustilanteet tietenkin asia erikseen). 

Jos siis aamiaiseksi lasketaan tiettyyn kellonaikaan syöty ja tiettyjä ruoka-aineita sisältävä ateria, minä en syö aamiaista.

Jos taas aamiaiseksi lasketaan päivän ensimmäinen ateria, joka voi periaatteessa olla millainen tahansa, liityn aamiaista syövien iloiseen joukkoon noin yhdentoista aikaan aamupäivällä kun on kunnon nälkä ja vatsa huutaa ruokaa. Tässä vaiheessa siis on jo ehditty tehdä muutama tunti töitä ja hyvässä lykyssä myös kuntoilla.

Jos edellispäivästä on jäänyt tähteitä, syön niitä. Suursyömäriperheenä meillä tilanne on harvoin tällainen ja siksi syön useimmiten vakioaamupalan, johon en tunnu helposti edes kyllästyvän - taidan olla helposti kaavoihin kangistuva tyyppi

Paistan pari kananmunaa molemmilta puolilta ja hujautan päälle siivut meetvurstia. Pekonia en jaksaisi paistella, meetvursti on helpompaa. Lopuksi sulattelen vielä päälle muutaman siivun rasvaista juustoa ja lorautan päälle hiukan ketsuppia, sinappia tai majoneesia.

Jälkkäriksi napostelen palasen tummaa suklaata (70 %). Tällä kertaa menossa Lidlistä napattu appelsiinisuklaa - nam! Jos siltä tuntuu, muutama manteli tai pähkinäkin menee suklaan seurana.

Jos olen intoutunut käymään lenkillä, voi olla vieläkin vähän nälkä ja silloin saatan syödä vielä lisäksi vaikka marjoja tai hedelmän, mutta jos olo tuntuu tyytyväiseltä ilmankin, säästän ne herkut illemmaksi.

Silläpä sitten jakselen iltapäivään eli seuraavaan ateriaan asti. Entäs sitten juomiset? Eipä tule yleensä juotua ruuan kanssa mitään. Tähän tapaan ei liity mitään terveysideologiaa, vaikka toki voisi, koska sellaisiakin suuntauksia on, jotka eivät suosi juomista ruuan kanssa. Minulle ei vaan maistu juoma ruuan kanssa (jälleen kerran ulkona syömiset, kyläilyt ym. tilanteet ovat asia erikseen). Juon mieluummin ennen tai jälkeen aterian ja yleensä hanavettä. En juo kahvia ja muihinkin lämpimiin juomiin olen ollut jo hetken aikaa lopen kyllästynyt, mutta jos juon jotain muuta kuin vettä aamiaisen jälkeen, sitten se on todennäköisesti jotain teenlehtiä sisältämätöntä yrttijuomaa.

Makeaa en ole oikein koskaan pystynyt syömään tyhjään vatsaan. Alle täytyy aina saada ensin jotain suolaista. Vatsa ei siis saa olla typösen tyhjä kakkupöytään istuttaessa tai muuten iskee huono olo. Joten kun otan huomioon tämän ja juomatottumukseni, en haluaisi aloittaa aamuani kahvilla ja pullalla.

Siinäpä siis se tarina. Krisun olisin haastanut, mutta hän on jo ehtinyt kertoilla omasta aamiaisestaan, joten haastanpa tarinoimaan Kirsin keittiön Kirsin, Punaisten ruusujen Marja-Leenan ja Piimä- sekä leipälaukun Sarin. Sikäli kun ehditte, jaksatte jne. ja jos joku muukin tykkää ottaa haasteen vastaan niin tästä saa napata.