Ajelimme eilen Somerolle katsomaan Hiidenlinnaa, joka on aikamoinen käsityönäyte. Mukava, että sääntöjen ja samanlaisuuden Suomessa saa vielä rakentaa jotain erilaistakin - ainakin haja-asutusalueille.

Paluumatkalla pysähdyimme Ideaparkiin ja söimme TaiWan-buffetissa, joka on näiden seutujen ainoa kiinalaisbuffet, jossa juomat kuuluu hintaan ja ruokavalikoimakin on runsaampi ja pyrkii olemaan erilaisempi kuin muissa kiinalaisissa. Paikka on karusti sisustettu ja valaistu eli ei mikään viihtyisä paikka sillä tavalla, mutta yritys erottua omana itsenään on jo sinänsä mainitsemisen arvoinen.

Punaisten ruusujen blogista sain tällaisen ilahduttavan huomionosoituksen. Suurkiitos Marja-Leena!

Monet, monet muutkin olisivat tämän ansainneet, mutta osoitan huomiota erityisesti seuraaville blogeille, joiden elämää on mukava seurailla.

Here the rules:
Säännöt:

1. The winner can put the logo on his/her blog./
Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./
Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./
Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./
Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./
Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

I give an Award to:
Annan palkinnon seuraaville blogeille aakkosjärjestyksessä:

HerkkuKirppu

Jokapäiväistä leipää

Kasvimaalta keittiöön

Kettuterroristit

Kirsin Keittiö

Kyökkipiika Kati

Punaiset ruusut

Juhannuksena tekemämme hedelmäinen kesäsalaatti oli niin hyvää, että teimme siltä pohjalta tämän makkarasalaatin. Salaatissa on siis samat aineet kuin täällä ja lisäksi Vatajan lenkkiä ja tuoretta basilikaa.

Eli:

• jääsalaattia ja lollo rossoa tai muita erilaisia lehtisalaatteja
• vesimelonia
• nektariinia
• mozzarellaa
• mieleistäsi kastiketta
• Vatajan lenkkiä grillattuna tai uunissa kypsennettynä
• basilikaa

Ai niin, ostinhan minä vielä norjalaista tummaa suklaata: pistaasi, appelsiini ja seesaminsiemen. Olen maistanut toistaiseksi vasta appelsiinisuklaata ja hyvää oli!

Siipan synttärit olivat reissun aikana. Varsinaisena päivänä olimme jossain sellaisessa paikassa menossa, että emme voineet juhlistaa päivää oikein mitenkään, joten söimme synttäriaterian hiukan jälkijunassa muutamaa päivää myöhemmin Kemissä.

Kuvassa siipan alkupala eli sipulikeitto ja minun alkupalani katkarapusalaatti. Pääruuaksi siippa tilasi barbequebroileria, minä porsaan selyksiä ja poika - kuten joka paikassa muuallakin matkan aikana - hampurilaisen. Jälkkäriksi oli vielä kaikille jäätelöä.

Matkan paras hotelliaamiainen tarjoiltiin Norjassa. Tarjonta oli monipuolinen, maistuva ja tuore eikä nähdäkseni juurikaan silti mistään kalliista tai työläistä aineksista valmistettu. Näennäisestä erilaisuudesta huolimatta matkustajien kaipaama tuttuus ja turvallisuus oli säilytetty eli mitään hurjia ruokalajeja ei pöydästä löytynyt.

Suomen aamiaisia syödessäni ihmettelin erityisesti pekonin puuttumista pöydästä! Sitä ei ollut enää missään ja samaa viestitti myös tytär laivareissultaan ja samanlaisia kommentteja olen vuoden mittaan kuullut muiltakin matkustavaisilta. Missä on pekoni? Kaipasin pekonia suorastaan hurjasti eivätkä teollisen makuiset lihapullat valitettavasti korvanneet lempiherkkuni puuttumista alkuunkaan.

Tämän blogimerkinnän kaikki kuvat ovat Norjan aamiaiselta, jossa ei myöskään ollut liikaa kevyttuoteita, minkä pistin merkille positiivisena asiana.

Tarjolla oli tutut edamin ja emmentalin tyyppiset juustot sekä perusleikkeleet, mutta myös norjalaista ruskeaa juustoa (nam!), maksapasteijaa ja jotain norjalaisempaa leikkelettäkin.

Hotellissa pystyi kokoamaan aamiaisella vaikkapa kokonaisen kalalautasen - rahaa ei silti oltu käytetty paljon, mutta jopa hyvälaatuisista säilykekaloista ja savukalasta saa näköjään yllättävän paljon vaihtelua aamiaispöytään.

Kivaa vaihtelua sekin, että appelsiini oli valmiiksi pilkottu. Hedelmiä ei edes ollut tarjolla useampia lajikkeita, mutta esillepano toi asiakkaalle tunteen siitä kuin tämä yhden hedelmän ja yhden melonilajin valikoima olisi ollut kovinkin runsas ja houkutteleva. Muutenkaan pöydässä ei ollut mitään reunoiltaan käpristynyttä ja viittä vaille vanhaa, jollaisilta kokemuksilta ei tällä reissulla muuten vältytty.

Pähkinälevitettä saa näköjään pienissä putkiloissakin.

Syötiin me toki muutakin kuin pikaruokaa matkan aikana. Tämän reissun parhaat maut olivat Pyhätunturin buffetissa. Kuvassa minun annokseni eli härkämuhennos salaatin kera. Ruoka oli sinänsä ihan perusruokaa, mutta maut harvinaisen kohdallaan!

Kuusamosta löysimme poro-kebabia ja muikkuja.

Norjasta ostimme kuivattua kalaa, joka oli muuten hyvää, mutta olisi kaivannut lisää suolaa.

Oulun kauppahallista edullisia ja tuoreita munkkeja.

Juu, olisi noissa paikoissa ja varmasti muuallakin ollut kaikenlaista muutakin, mutta pitkät automatkat asettavat tiettyjä rajoituksia säilyvyydelle ja sille miten helppo tai vaikea tuotteita on syödä matkalla. Jotain muutakin taisimme ostaa, mm. jotain norjalaisia juustoja ja leikkeleitä (tupakansytyttimeen liitettävä kylmälaukku on hyvä varuste pitkällä automatkalla), mutta niistä ei satu olemaan kuvia.

Kun nyt tässä on tuota Oulua kehuttu jonkin verran niin jatkanpa kehulinjalla edelleen. Nautiskelimme torinrannan kiinalaisravintolassa buffetlounaan, joka oli tottavieköön hintansa väärti. Tällainen meininki saisi levitä Tampereellekin.

Lounaan hinta oli 8 euroa, mutta siinä missä tamperelaisbuffetissa maksetaan juomat erikseen, oululaisbuffetissa juomat kuuluvat hintaan. Buffettiin kuului myös runsas salaattipöytä, jota sitäkään ei meikäläisissä buffeteissa ainakaan viimeksi käydessäni näkynyt.

Kotikaupungin kiinalaisbuffetit kalpenevat siis valitettavasti kepoisesti oululaisten rinnalla. 

Ilmeisesti tämän ravintolan buffetpöytä ei myöskään ole jatkuvasti samanlainen, vaan ruokalajit voivat vaihdella jonkin verran. Samaa soisin tapahtuvan myös Tampereella. Esim. jättikatkaravut olisivat joskus meilläkin kiva vaihtoehto iänikuisille friteeratuille lohipalleroille.

No, ehkä moinen runsaus leviää joskus meillekin, sillä vähän tähän suuntaan yrittää kehitystä viedä ainakin Ideaparkin TaiWan buffet, joten jospa tapa leviäisi muihinkin aasialaisiin. Ellei TaiWan ole muuttanut tapojaan niukemmaksi sitten viime käynnin, josta on jo jonkin aikaa. Toivottavasti ei, sillä uusia tuulia ja ideoita kaivataan.

Pikaruokaa tuli syötyä reissulla useammin kuin kerran jo pelkästään siitä syystä, että aukioloajat suosivat satunnaisia matkustajia sekä siksi, että näitä paikkoja löytyy myös pienemmiltä paikkakunnilta.

Oulussa käydessähän pitää tietenkin pistäytyä känkkylässä tai ainakin jossakin känkkylän sukuisessa paikassa. Kuvan kärkkäriannos on Piccolo-grilliltä. 

Oulun kärkkärit maistuivat kyllä makoisammilta kuin allaolevat Norjan hodarit.

Siipan ja pojan toivomuksesta testattiin myös tietojemme mukaan Suomen pohjoisin kebabpaikka Sodankylässä (jos joku tietää vielä pohjoisemman niin kommentteja otetaan vastaan). Maku oli hyvä, mutta lihaa niin vähän, että sitä tuskin tässä rullakebabissa erotti.

Pitää vielä mainita vähän ennen Rantsilaa oleva Nakkulan grilli, josta saa isoja annoksia kohtuuhintaan hyvän palvelun kera. Olemme kuulleet, että paikka olisi etenkin eräiden ambulanssimiesten suosiossa ;)